Jussi Uusipaavalniemi

Tiistai - 7.9.2004

Tiistai oli siis sovittu ajopäiväksi. Kello soi 7:30 ja aamupalan ja pyörien pakkaamisen jälkeen päästin liikkeelle yhdeksän aikaan. Joka-aamuinen rituaali oli tankata pyörät Burgdorfin Coop-bensiksellä. Se on muistaakseni myös Röthlisbergerien vakiopaikka ja jälkikäteen tutkien oli reissun halvin bensa-asema. Tympein osuus oli siirtyä varsinaisten solateiden lähtöpaikoille moottoritietä pitkin. Sveitsissä ei kuulemma kannata motareita kaahata, vaan sakot ovat suurehkoja ylinopeuksista. Yleisesti huomioiden sveitsiläiset ajavatkin varsin maltillisesti moottoriteillään.

Ajoimme siis Innertkirchen'iä kohti. Ajatin meidät hieman harhaan, kun poistuin motarilta jo Interlakenin kohdalla. Onneksi tuli tuttuja paikkoja vastaan ja totesin, että tätä kauttahan ajetaan Grindelwaldiin. Pojat seurasivat kiltisti perässä kun heitettiin u-käännös ja ajettiin takaisin motarille. Motarin ja Innertkirchen välissä ajellaan mukavan näköisten vuorten välissä. Pieni varoitus lentokoneista pistää tarkkailemaan maastoa ja kohta voikin huomata lennonjohtotornin keskellä ruohokenttää. Tarkemmin kun katsoo, niin näkee kyllä asfalttiset kiitoradat ja nurmikoitujen kumpujen alle kätketyt lentokonehallit.

Innertkirchenistä tie haarautuu Grimselpassille ja Sustenpassille. Lähdimme ajamaan Grimseliä. Tie oli erittäin hyvä ja ero Klausenpassiin oli selvä. Ajoimme ensimmäiselle padolle ja pysähdyimme kuvaamaan. Sveitsiläiset ottavat padoilla sähköä samasta vuorilta valuvasta sulamisvedestä useaan kertaan. Tässäkin kohdassa oli toinen pato näkyvillä yläpuolella. Padolla pyöriskellessä näimme yhden kiipeilyporukan lähtevän kiipeämään. Porukassa oli kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Meidän silmissä tytöt kantoivat kaikki kamat ja pojilla oli pienemmät reput. Täällä lienee tasa-arvo hyvällä tolalla tai sitten pojat kiipeävät edellä ja tekevät suurimman työn. Eipä tullut kysyttyä.

Padolla oli joukko miehiä työssä, ilmeisesti korjaamassa jotain tai sitten vain tutkimassa. Miehiä katsellessa sai vasta kuvan kuinka valtava tuokin pato oli.

Ajoimme padolta Grimselin päälle ja katselimme vähän aikaa ympärillemme. Turisteja oli paljon, samoin moottoripyöräilijöitä. Emme olleet paikalla kuin tovin ja päätimme ajaa Furkapass'in päälle syömään eväitä. Itäpuoli oli huomattavasti lyhyempi ja mutkaisempi. Siitä oli myös hyvä näkymä viereiselle Furkapassille. Alas vauhdilla ja suoraan Furkaa ylöspäin. 

Muutaman mutkan jälkeen oli pakko jälleen pysähtyä ihailemaan maisemia ja pitämään pientä taukoa. Tämä oli Furkan ehdottomasti parempi puoli ja alhaaltapäin paljon hurjemman näköinen kuin mitä se todellisuudessa ajaessa on. Ylöspäin ajaessa ohitimme myös hitaasti liikkuvan lakaisukoneen ja ymmärsimme miksi täällä ei ole missään hiekkaa mutkissa. Ei lienisi hyvää mainosta Sveitsille, jos usein saisi lukea mutkassa hiekkaan kaatuneista motoristeista. 

Ylös parkkiin ja aamulla huolella valmistellut eväät esille. Tuntui kyllä hyvältä istuskella yli kahdessa kilometrissä mukavassa auringonpaisteessa, katsella vuoria, iloisia turisteja ja nauttia hyvistä eväistä. Furkalla näytti olevan jokin Ferrarien kokoontumisajo. Niitä tuli useita vastaan ylöspäin mennessä ja huipulla eväitä syödessä niitä pudotteli ohi varmaan parikymmentä.

Alaspäin pudottelimme Furkan huonommassa kunnossa olevaa puolta. Rane ja Olli menivät edellä ja itse ajoin hieman hiljempaa perässä. Tulin itseasiassa koko matkan alaspäin polkupyöräilijän perässä. Ukkeli pudotteli sellaista vauhtia alas, ettei minulla ollut mitään syytä ohittaa, ennenkuin tie loiveni merkittävästi ja polkupyörän vauhti jäi jo omastani. Ajoimme Andermatt nimisen kylän läpi ja jatkoimme samaa kyytiä Oberalppass'in päälle. Pienen tuumailun jälkeen ajoimme toiselle puolelle alas ja pysähdyimme kylään nimeltä Sedrun. 

Näkymää Oberalpin päällä

Parkkipaikalla oli pari vanhempaa kaveria isoilla Bemarin pyörillä. Kaverit olivat saksasta ja isommassa pyörässä oli kaasuvaijeri lähes poikki. Pyörällä olisi voinut kuulemma ajaa, jos pitää koko ajan 4000 rpm. Ei hyvä vaihtoehto vuoristossa. Olivat sitten soittaneet BMW-huoltoon Saksaan, joka huolehti heille korjausapua paikalle. Jätimme heidät odottelemaan ja lähdimme takaisinpäin.

Ajoimme Oberalpin yli takaisin Andermattiin ja sitten Sustenpass'in yli takaisin Innertkircheniin. Susten oli kaikkien mielestä paras tämän reissun ylityksistä. Tie oli hyvää ja nopea ajaa. Jossain vaiheessa, kuten monesti sitä ennen ja useasti myöhemminkin, meidät ohitti porukka paikallisia motoristeja. Rane sanoi yrittäneensä pysyä ohittaneen Goldwing-kuskin perässä muttei ollut kuulemma mitään mahdollisuuksia, kaverit päästelivät aivan omia vauhtejaan. Sustenin päällä loikoiltiin jonkin aikaa ja mietittiin mitä kautta ajettaisiin takaisin Burgdorf'iin. Kello alkoi olemaan jo pitkällä iltapäivässä ja ennen hämärää haluttiin palata.

Päätimme ajaa pikkuteitä takaisin, eli Brünigpass, Glaubenbüelen pass ja sen jälkeen Emmental-laakson kautta. Brünig meni aika nopeasti ja autojen ohittelu siinä oli aika mukavaa. Erittäin mukavannäköisten pikkuteiden jälkeen suunnistimme vielä Glaubenbüelen passille. Se olikin aika kapoinen, mutta erittäin hiljainen. Pinta oli ylöspäin hyvää ja alaspäin kohtuullista. Kovin kovaa ei voinut mutkaan mennä, kun leveyttä oli vain 1,5 auton verran. Siis pyörällä aivan oikeaan reunaan, kun joku tuli vastaan. Yksi tukkirekka tuli aika ilkeän näköisesti alaspäin mennessä vastaan, mutta kenelläkään ei lopulta ollut mitään pahaa tilannetta sen kanssa.

Emmental-laaksoa ajaessa katsoin yhdessä kylässä lämpötilanäyttöä, joka näytti 27 astetta ja kello oli jo 18:30. Lämmin päivä siis oli ollut. Kyliä oli tiheään, mutta niiden välissä oli oikein mukavia pätkiä ajella. Kämpällä olimme ennen kahdeksaa, eli ennen hämärää, kuten oli tarkoituskin.

Ketjujen rasvaus ja Eeva teki jälleen matkalaisille ruokaa. Taas meni päivä innostuksissa pelkillä eväillä. Oli kyllä niin kuumaa, ettei ruoka kunnolla kellekään maistunutkaan päivän mittaan.

Andermatt jäi minulle mieleen paikkana, johon kannattaisi ottaa majoitus jos jollakulla on samanmuotoisia reissusuunnitelmia kuin meillä oli, eli solateitä ylös ja alas ajelua.

Hienoa tietä Grimselpass'in länsipuolella juuri ennen ensimmäistä patoa.