Jussi Uusipaavalniemi

Grindelwald, Curling EM 2002

Taaskaan ei itse pärjännyt SM-kisoissa, joten tuo kommentointi jäi Pertulle ja minulle. Emme halunneet jäädä Tukholman studioon, joten aloimme järjestellä asioita siihen suuntaan, että pääsisimme paikan päälle kommentoimaan. Järjestely oli yllättävän monimutkaista, mutta hyvien kanavien ja tuttavien kautta kaikki lopulta järjestyi.

Lensimme Zürichin kautta Berniin. En ollut aikaisemmin edes tiennyt, että Bernin kentälle pääsee matkustajakoneilla. Kenttä on todella pieni ja esimerkiksi tuloaulan koko matkatavarahihnan pituus on ehkä 7metriä.

Kentällä olivat vastassa Tuula ja Pi Röthlisberger. Sulloimme tavarat heidän autoon ja saimme kyydin ylös vuorille, Grindelwaldiin. Tuula & Pi olivat myös hoitaneet meidän kämpän varauksen, maksun ja avaimen paikkakin oli selvitetty. Netin kautta olin surffannut ja etsinyt sopivan lomahuoneiston Grindelwaldista, läheltä jäähallia.

Meillä oli kämpässä 2 makuuhuonetta + olohuone + keittiö. Siis varsin tilavaa. Ainoa miinus oli pieni tv, jossa oli hieman hankalaa pelata pleikkaa. PS2 oli jälleen mukana, niin ei tarvinnut ihmetellä, mitä joutoaikana tekisi. Kämppä oli mukava, erittäin lähellä hallia, siellä sai tehtyä mukavat aamupalat ja illalliset.

Hallilla saimme heti pressipaketit ja selostuspaikka telkkareineen oli paikalla. Alussa oli pientä teknistä ongelmaa, mutta ne hoituivat aika nopeasti. Tekniikka ja ohjaus sujui hyvin, mutta pieniä harmeja toi aikataulujen muutokset. Omat tarinat menivät tietysti omasta mielestä kohtuu hyvin ja oman lisänsä toi kyky seurata kaikkia otteluja yhtä aikaa. Otteluja seurattiin paljon muitakin, kuin pelkstään tv-matseja.

Aikaa jäi hieman harrastaakin ja katsella ympäristöä, vaikkei kovin kauas voinutkaan lähteä. Minulla oli KLM:n pisteillä hankittu voucher AVIS-autovuokraamoon ja sen käytimme viikonloppuvuokraan ensimmäisenä viikonloppuna. Saimme käyttöön Opel Astran automaattivaihteella. AVIS yritti kuitenkin laskuttaa jälkikäteen tuosta voucherilla maksetusta vuokrasta, mutta sekin hoitui loppujen lopuksi luottokunnan ja AVIS-vuokraamon Suomen konttorin kautta. Kävimme autolla lähiseudulla pyörimässä ja yhtenä päivänä hieman pidemmän lenkin.

Tuo pidempi lenkki meinasi koitua seikkailuksi, mutta lopulta kaikki hyvin. Lähdimme Pertun kanssa aamutuimaan ajelemaan kohti Saksan rajaa. Perttu kysyi parin tunnin ajamisen jälkeen, että onko minulla passi mukana. No, eipä tietenkään. Muistelin, ettei tuolla juuri missään sitä kysellä ja jatkoimme ajamista. Ajelimme lopulta Kempteniin ja sieltä lähdimme takaisin. Rajoja oli jo ylitetty Itävaltaan ja Saksaan. Takaisin ajelimme Itävallan kautta ja tulimme rajan yli jostain pienestä paikasta. Rajalla hieman kuikuilimme koppien suuntaan, mutta kukaan ei ollut kiinnostunut meidän liikkeistämme. Rajan jälkeen, noin 300 metriä ajettuamme, ajoi tullin auto taakse ja alkoi välkytellä pysäytysvaloja. Pieni polemiikkihan siitä syntyi kun minulla ei ollut passia mukana. Huonolla saksalla siinä selviteltiin mistä ollaan tulossa ja missä ollaan ajeltu. Ei muuta kuin ulos autosta, autoa syynättiin ja uhkailtiin maksuilla. Ilmeisesti rauhallinen ja nöyrä asenne sai aikaan sen, että päästiin jatkamaan matkaa. Tilanteesta ei saatu kuvaa, kun Perttu ei suostunut ottamaan.

Kävimme kaksi kertaa laskettelemassa Grindelwaldissa. Ensimmäinen kerta Pertun ja Villen kanssa ja toisella kertaa olivat mukana myös Peter Smith ja David Hay (SCO). Kummallakin kerralla ilmat suosivat ja auringon paiste oli tosi kirkasta. En ollut ottanut omia aurinkolaseja mukaan, mutta sain lainattua Markulta "olympia-lasit". Ilman niitä olisi ollut aika vaikeata, niin kirkasta tuo paiste on.

Suksivuokrasta saimme "TV-porukan" alennusta 50%. Hinnat kävimme tinkimässä ennakkoon. Skotit olivat maksaneet yläasemalla täyden hinnan ja hieman harmittelivat.


Jussi, Ville, David Hay, Peter Smith	Perttu, David, Peter, Ville

Lähetyksiä oli aika monta ja viimeinen viivästettynä loppubanketin aikaan. Sen teimme omasta kämpästä.

Lähtöpäivän aamuna Pi kävi hakemassa meidät autolla kämpiltä. Menimme vähäksi aikaa ostoksille johonkin ostoskeskukseen ja sieltä Röthlisbergereille. Hienon raglette-aterian jälkeen saimme vielä kyydin Bernin kentälle. Kentän pienuutta kuvaa aika hyvin tilanne, jossa ihmettelin puomeja ja punaista valoa tiellä. Meidän piti odottaa, että lentokone laskeutuu ensin ja sitten vasta ajoimme kiitoradan poikki terminaaliin...

Kotimatka sujui ongelmitta, koneenvaihto Zürichissä ja keskiyöllä Seutulassa.

Norjalta pelaamassa varsin tutut kaverit. Vasemmalta: Torger Nergård, Thomas Ulsrud, Thomas Due ja Johan Höstmälingen. Kaksi oikeanpuoleistahan ovat normaalisti kommentoimassa Eurosportille Norjaksi.