Edellisenä
iltana jo päätettiin, että lähdetään perjantain puolella ajamaan
takaisinpäin. Aamulla nukuttiin normaalisti ja syötiin aamupala
kiireettömästi. Netistä vielä tarkistettiin sääennustetta. Saksan puolella
pitäisi sataa jo tänään ja lauataina ainakin. Päätettiin käydä kylällä
pyörimässä, ostaa eväitä, pakata kamat ja lähteä.
Ajoimme pyörät parkkiin Burgdorfin keskustaan, uimalan parkkipaikalle.
Kävelimme linnalle, josta ilmeisesti koko Burgdorf nimi tulee. Linna toimii
tällä hetkellä oikeustalona ja museona. Käppäiltiin pihalla ja jätettiin
museo käymättä. LInnan muureilta näkee mukavasti koko kylän.
Näkymä linnan muurilta kylälle päin
Jonkin aikaa ihmeteltyä ja kuvien ottamisen jälkeen, kävelimme kauppaan
eväitä ostamaan. Kaikkea kivaa matkaan 
ja
kantamukset pyörille. Ajoimme takaisin käpille ja pakkasimme kamat. Tässä
vaiheessa oli jo hyvä pakata laukut niin, että ottaisin vain toisen sivulaukun
laivalla hyttiin mukaan. Kamat meni helposti laukkuihin, eipä ollut tullut
ostetuksi juuri mitään vielä lisää. Reissun ainoa, hyvin pieni, murhe
pyörän kanssa näkyi, kun toisen sivutelineen yksi ruuvi oli pudonnut. Se on
sattanut puuttua siitä jo kotoa lähtiessä, mutta nyt vasta huomasin. Pari
nippusidettä korvaamaan ruuvia ja laukut kyytiin.
Burgdorfista lähdimme 13:45. Pudottelimme moottoritietä Baseliin. Ruuhkaa
ei vielä Sveitsin puolella ollut. Vastaantulevalla kaistalla oli hieman tunkua,
tietöiden takia ilmeisesti. Tullista läpi ja Saksan baanalle. Taaskaan ei
tarvinut passia näyttää, niinkuin ei koko matkalla. Jonkun aikaa baanaa
ajettua alkoi ruuhkaakin jo muodostua.
Ruuhkissa liikenne pysähtyy täysin, vaikka suurimmalta osin ruuhkaisilla
alueilla on kolme kaistaa käytössä.
Ruuhkaisia osia tuli useita ja välillä painettiin taas kahtasataa. Ruuhkat
olisivat vieneet autolla vaikka kuinka kauan. Pyörillä näytti olevan tapana,
kuten Suomessakin, ajella kaistojen välissä. Ohittelimme siis splittaamalla
useita satoja autoja. Suurin osa autoilijoista antoi tietä, tai ei ainakaan
tukkinut sitä. Väliin mahtui tietenkin niitä, jotka tahallaan kiilasivat
kaistan tukkoon ja osoittivat jotenkin mieltään. Sepä ei paljon haitannut,
kun aina jostain pääsi ja kahta pöhköä ei onneksi sattunut autoillaan
vierekkäin.
Taukoja
pidimme noin 150 km välein. Minulle se ainakin sopi paremmin kuin pidemmät
kertaistumiset. Noin 100 km ennen Kasselia totesimme, ettei Hannoveriin asti voi
tänään ajaa, niinkuin aamulla olimme suunnitelleet. Ruuhkat olivat
hidastaneet menoa aika merkittävästi. Onneksi ei kuitenkaan satanut.
Pysähdyimme jollekin levähdysalueelle ja laittelimme eväitä pöytään, kun
joku huuteli "Ehtoota". Suomalainen rekkamies oli samalla
pysähdyspaikalla ja tuli heti juttelemaan maanmiesten kanssa. Oli kuulemma jo
aikaisemmin vilkutellut meille, kun ohittelimme liikennettä. Kaveri tarjosi
kavinjuojille kahvia ( =Rane & Olli), keitin kun kuului auton varustuksiin.
Juttelimme niitä näitä ja lopulta söimme myös niitä eväitä. Aamulla
olimme netistä printanneet muutamien Etap ja Formule1 hotellien yhteystietoja.
Päätimme mennä Kasseliin ja niinpä soitin Formule1:n numeroon ja varailin
kaksi huonetta. Respan täti ei taaskaan oikein puhunut muuta kuin saksaa, joten
sillä piti pärjätä. Sovimme että tulemme ennen klo 22:ta, koska silloin
menee respa kiinni. Aikaa piti olla reilusti.
Lähdimme
pudottelemaan Kasseliin päin ja ilta alkoi jo pimenemään. Muistelin
väärää tien numeroa ja ajoimme ehkä kymmenen kilometriä pitkäksi.
Kartanlukua uudelleen ja alkoi hotellikin jo löytyä. Olimme hotellilla noin
21:30, eli kuitenkin hyvissä ajoin. Minä majoituin kuorsaustaustani kanssa
toiseen huoneeseen ja kaverit toiseen. Huoneet maksoi 22 euroa/kpl ja aamupala 3
euroa. Varsin edullista ja matkailijalle riittävän yksinkertainen
hotellihuone. Suihkut ja vessat käytävillä, samapa tuo, kun niihin kuitenkin
pääsi.
Tehtiin aamuksi suunnitelma ja sovittiin että yritetään kolkutella Louisin
ovea Hannoverissa liikkeen avaamisajan korvilla eli yhdeksältä. Unta siis
kuuppaan. Pyörät saatiin aivan ikkuna eteen, eikä niillä tainnut olla
hätää muutenkaan.
