Jussi Uusipaavalniemi

Kotimatka - 12.9.2004

Reissun viimeistä ulkomaanpäivää viedään. Aamulla seitsemän korvilla ylös ja aamupalalle. Aamupala ei ole Formule1:ssä hinnalla pilattu, 3euroa, mutta ei myöskään liian monipuolinen. Sämpylää ja teetä saa kyllä mahan täyteen. Kahdeksalta on jo pyörät pakattu ja matkaan jälleen lähdössä.

Aamuyöstä satoi kaatamalla, mutta nyt oli sade tauonnut. Satulat ja tiet on vielä märkiä. Tankkaamaan ja moottoritielle kohti Hannoveria. Vähän ennen Hannoveria alkaa tihuttaa vettä. Vaihdoin aamulla paksummat ja vedenpitävät hanskat päälle, vaatetusta ei kuitenkaan tarvinut lisätä, sillä lämmintä kuitenkin on. Varsinaisesti ei kuitenkaan alkanut satamaan ja kierrämme Hannoverin pohjoispuolelta motaria pitkin ja suunnistamme keskustaa kohti suoraan Louisin eteen. Puoli kymmeneltä olimme oven edessä.

Kaupassa pyörähtääkin pari tuntia kummasti ja jotain tarttu matkaan kaikille. Kamat saadaan tungettua kyytiin. Nyt on itsellä jo takalaukkukin aivan täynnä ja reppu karttoineen piti laittaa Ollin takalaukkuun. Ranella alkaa takapenkillä oleva matkakäärökin jo hieman pullottaa. Tankataan kaupungin sisällä ja oikaistaan lentokentän ohi seiskatielle takaisin. Suuntana Hampurin ohi, kohti Lyypekkiä. Sade loppui kaupassa ollessa ja aurinko alkoi pilkottaa. Vaihdoin ohuet nahkahanskat takaisin, toisissa tuli liian kuuma.

Hampuria kohti ajaessa on tiekin jo kuivunut. Matkavauhtia pidetään jo aika korkealla, alkaa olla viimeisiä kilometrejä vapaissa nopeuksissa. Itsekin piiskaan vanhasta CBR:stä kaikki irti mitä lähtee. Nykymittapuun mukaanhan se ei kulje mihinkään, mutta itselle se kyllä alkaa jo hyvinkin riittämään. Oman mittarin mukaan 240, mutta Sigmaan jää vain 227. Tuokin kyllä hyvin riittää, kun sitäkään vauhtia ei pysty pitkiä matkoja pitämään, sen verran jo tulee porukka takaperin vastaan. Kaippa siinä on oma vastus isolla äijällä istuimella ja kolmella isolla laukullakin. Kaverit painelevat omien mittariensa mukaan parhaillaan 270.

Lyypekissä ajellaan "Moisling"-kylttien mukaan Citti-marketin pihaan. Tuolla olen useasti autolla matkatessa tehnyt viimeisiä ostoksia Saksan puolella. Paikka on aika paljon muuttunut ja koko marketti on muuttanut uuteen rakennukseen. Ketään ei sitten huvitakaan tehdä juuri mitään ostoksia. Ranen kanssa käydään ostamassa vähän nameja viemisiksi. Ilma on taas tosi lämmin, eikä huvita jäädä parkkikselle auringonpaisteeseen ihmettelemään. Ihmettelemme karttaa ja aprikoimme onko motarinpätkä Lyypekin ja Rostockin välillä jo kokonaan valmis. Oma karttakirjani on vuodelta 2002, joten se voisi ollakin.

Löydämme lopulta moottoritien alkupään. Se alkaa todella tyhjästä...ja loppui samalla tavalla seuraavassa liittymässä. Eipä muuta kuin pikkuteitä suunnistamaan. Hyvä juttu ettei ollut mitään kiirettä, liikenne nimittäin mateli eteenpäin ja tie oli niin kapeaa, ettei edes pyörällä uskaltanut ohittaa. Moottoritielle päästiin taas ja matka jatkui hieman vauhdikkaammin. Nyt vietiin jo aivan viimeisiä kilometrejä. Rostockiin löydettiin ja ajoimme suoraan satamaan. Kello oli vasta neljä, joten tutkimme sataman vieressä olevat kaupat ja totesimme, että niissä myydään lähinnä alkoholia ja karkkeja. Suomalaisiakin oli lastaamassa lisää tuliaisia saksasta ostettuihin autoihinsa. Aikaa oli ja jotain piti syödä tai sitten ostaa eväitä.

Päättelimme, että jossain lähistöllä olisi oltava kauppoja tai ruokapaikkoja. No, kumpiakaan ei löytynyt lähistöltä, olisi kait pitänyt suosiolla ajaa kaupungin keskustaan, eikä yrittää löytää mitään lähistöltä. Pienten neuvojen jälkeen löysimme lopulta Lidlin. Eväiden ostoonhan se meni. Kaupan pihalla ollessa alkoi jo tihuttaa vettä. Rane ja Olli menivät sisälle ostoksille, kun itse jäin katselemaan pyöriä ja kypäriä. Ostosten kanssa pojat ulos tulivat, sulloimme laukkuihin mitä mahtui ja loput Rane tunki takin sisään. Sade yltyi ja ajoimme suoraan samaa reittiä takaisin satamaan. Ollilla oli ilmiömäinen suuntavaisto ja muisti, joten hän ajoi edellä ja luotsasi porukan erehtymättömästi takaisin satamaan. Sade yltyi aika kovaksikin ja Rane harmitteli puoliavonaista takkia takaisin ajaessa.

Laivakin oli juuri saapunut satamaan ja porukkaa valui autoilla vastaan. Villenkin piti olla laivassa ja eipä tarvinut paljoa vilkuilla kun ukkeli jo näkyi parkissa käsi pystyssä tien laidassa odottamassa muuta porukkaa. Meinasin heittää ympäri ja käydä moikkaamassa, mutta jatkuva vastaantulijoiden virta ei oikein yllyttänyt  tunkemaan sekaan. Pysähdyimme kuitenkin, mutta Ville jo viittoili, että he lähtevät ajamaan. Ajoimme siis satamaterminaalin oven eteen, katoksen alle sadetta pakoon. Lippuluukkujen vieressä, katoksen alla oli muutama suomalaispyörä. He olivat jo käyneet vaihtamassa liput kojuissa, vaikka ne eivät olleet vielä virallisesti auki. Kävinpä siis itsekin vaihtamassa liput, niin sai senkin pois käsistä. Nyt voisi vain odottaa, että saisi ajaa laivaan sisään. Siinä oli kuitenkin sanottu menevän toista tuntia.

Menimme terminaaliin sisälle ja mutustelimme eväitä. Aika meni nopeasti ja kohta sai jo ajaa laivaan sisään. Ajoimme taas ylemmälle autokannelle ja pyörät keskelle parkkiin kiinnityslenkkien väliin. Meidän lisäksi oli vain neljä muuta pyörää, kaikki suomalaisia. Pyörät kiinni ja tarvittavat kamat kantoon. Pyörien kiinnitys meni jälleen mukavasti. Laivahenkilökunta neuvoi missä oli liinoja ja kiiloja. Niitä oli riittävästi, eikä omia tarvinut taaskaan. Laitoimme samalla tavalla kiinni kuin tullessa. Itse vedin takajalkatappien rungosta liinat sivuille, pyörä sivutuella. Kiilat pyörien eteen ja taakse, vaihde päälle ja etujarru nippusiteellä kiinni. Siinä pysyi hienosti.

Laiva oli illalla aivan kuollut, vain kosketinsoittaja ja laulaja baarin puolella. Hieman korttipeliä ja nukkumaan. Meidän lisäksi hytissämme oli yksi umpivenäläinen, joka kyllä vei kamansa eikä näyttäytynyt illan näkemisen jälkeen. Olimme loppumatkan kolmistaan hytissä.

Seuraava päivä meni ihmetellessä ja korttia pelaten. Hangossa olimme aikataulun mukaan seitsemältä illalla. Laivasta ulos ja suoraa soittoa kotiinpäin. Rane ajoi suoraan Espooseen ja Olli tuli samaa matkaa Hyvinkäälle. Matkalla oli ohitettavia rekkoja vaikka kuinka paljon. Vastaavasti tyhjiä venäläisiä ja suomalaisia autonkuljetusautoja tuli vastaan kasapäin. Olli bongasi vielä peuran matkalla, mutta onneksi se ei tullut tielle. Hyvinkäällä olimme yhdeksän aikaan.

Purimme Ollin kameran kuvat meillä ja söimme hieman iltapalaa. Minulta oli reissu ohi, Olli ajoi vielä Lahteen. Reissu oli onnellisesti ohi, mitään haavereita ei sattunut ja kaikki meni suunnitelmien mukaan.

Huomioita reissusta

Ilmat todella suosivat. Koko ajan hellettä, takaisin tullessa alkoi satamassa vasta sataa. Kaksi viikkoa reissun jälkeen satoi 1400 metrin korkeudelta alkaen lunta ja kaikki solat olivat kuulemma kiinni.

Superfastilla ei tarvi omia liinoja ja opastus oli riittävää. Laivalla ei juurikaan tekemistä ja kaikki aika kallista.

Hyvä karttakirja oli pakollinen matkassa (tai navigaattori, joka on vasta haaveissa). Saksan läpi kyllä ajoi pelkillä moottoritiekartoilla. Sveitsissä tarvii tarkemmat kartat. Kaikki toki riippuu matkan luonteesta.

Rane pärjäsi hyvin takalaukulla ja matkakääröllä. Kapeampi pyörä helpotti ohituksia ruuhkassa. Parhaat sivulaukut oli Ollilla, niissä kun oli se aukeava läppä myös päällipuolella. Oikein kätevä kameran ja muiden pikkutavaroiden kanssa.

Bensankulutuksen ja matkan etenemisen kannalta hyvä etenemisnopeus Saksassa on 160-170 km/h. Nopeampi vauhti vei ainakin meillä selvästi enemmän polttoainetta ja yleinen vauhti ei muutenkaan ole kahdensadan paremmalla puolella.

Pelkällä englannilla ei pärjää kaikkialla. Hieman saksaa tai lisää viittomista.

Varovaisella asenteella ja riskejä ajaessa välttelemällä pääsee ehjänä takaisinkin.