Jussi Uusipaavalniemi

Etujousien ja takaiskarin vaihto, 30.3.2005

Etujousten vaihto

Surffailua nettisivuilla ja todettiin, että tuohon pyörään sellainen on saatavilla. Lopulta päädyin ostamaan ne suomalaiselta välittäjältä, joka suostui myymään ne samaan hintaan kuin olisin saanut muualta netistä tilaamalla. Tilaus siis puhelimella soittaen ja sähköpostilla varmentaen. Firman nimi on Oitracon ja siellä palvelu oli ystävällistä ja toimitus täsmällistä. Kysyttiin kuskin + apukuskin + kamojen paino ja sen mukaan ilmeisesti tehtiin säädöt iskariin. Tilasin samalla myös etujouset. Ne ovat tyypillisesti progressiiviset katupyörissä. Tilauksen toimitusajaksi luvattiin 3 viikkoa, joka piti päivälleen paikkaansa.

Ville oli jälleen lupautunut homman tekemään. Omaksi hommaksi jäi lähinnä järjestää ruokaa, lämmittää sauna ja ottaa pari valokuvaa.

Homma alkoi etuputkien irroituksella. Etupyörä piti saada ilmaan. Villellä oli kyllä pukit mukana, mutta käytimme omaa keinoani, eli 2 kpl 20 kg säkkiä tarakalle ja etupyörä nousi ilmaan. Tämä toki toimii vain keskituella varustetuilla pyörillä. Ensin etupyörä ja jarrut irti, sitten ohjaussarvet irti. Tässä vaiheessa piti avata putkien yläpäässä olevat korkit, myöhemmin se olisi vaikeaa. Vaadittiin suurta kuusiokolo-avainta, jota Ville ei ollut keksinyt ottaa mukaan. Onneksi niihin kävi sama avain kuin Fiat 127:n öljyproppuun, sellainen avain multa löytyi työkalujen joukosta. Vanha öljy valutettiin tyhjennysrei'än kautta pois. Se olikin jo aika mustaa tököttiä. Sitten ruuvit löysälle ylä- ja alakolmiosta ja putket irti.

Sitten vain painamalla jousta kasaan otettiin prikka pois välistä, joka pitää jousta paikallaan. Tässä oli kaksi miestä tarpeen ja suuresta massasta oli jopa apua. Jouset pois ja pumppaamalla kaikki vanha öljy pois putkesta. VIlle oli ostanut kaksi purkkia Motorexin keulaöljyä. Toinen oli SAE 10 ja toinen SAE 15. Niistä sekoittamalla tehtiin kaksi satsia SAE 12,5. Tosin toinen satsi meni siihen, että vielä huuhdeltiin kummatkin putket puhtaaksi vanhoista öljyistä.

Uusi jousi oli selvästi pidempi kuin vanha. Se kuitenkin kompensoitiin jättämällä 5 cm mittainen holkki pois iskarin yläpäästä. Tuo meni oikein, se tuli vielä myöhemmin varmistettua Oitraconista. Jälkeenpäin voi sanoa, ettei sitä ainakaan ajossa huomaa, onko siellä holkki vai pidempi jousi. Kun jousi oli saatu painettua paikalleen ja lukittua sillä prikalla, niin piti kaataa oikea määrä öljyä putkeen. Oikea määrä oli ilmoitettu sentteinä (olikohan 15, pitää tarkistaa) kuinka paljon jää tyhjää putkeen. Tuo meni kätevästi siten, että ensin kaadettiin suunnilleen oikea määrä putkeen ja lopuksi imettiin isolla ruiskulla, jossa oli letku kiinni ja nippuside merkkinä oikeasta korkeudesta, ylimääräiset pois.

Tulpat kiinni ja putket takaisin paikalleen. Yläpäässä oli merkki, jonka mukaan saatiin kummatkin samalle tasolle ja oikeaan paikkaan. Ohjaussarvet kiinni, ne laitettiin oikealle paikalle, aikaisemmin ne oli näköjään olleet hivenen nostettuna. Pyörä ja jarrut vielä paikalleen ja etupää oli valmis.

Takaiskarin vaihto

Samaan rupeamaan vaihdettiin myös takaiskari. Se piti olla rutiinisuoritus, mitä se lopulta olikin. Hieman meni aikaa ihmetellessä, että mahtuuko se todella tulemaan kirjan ohjeiden mukaan pois sieltä.

Pyörä jälleen keskituelle, pieni lankun pätkä takarenkaan alle, jottei se romahda kun iskari irroitetaan. Alapuolelta irroitettiin linkku, joka oli kolmella pultilla kiinni. Yläpuolelta vain yksi pultti pois. Vasemman puolen äänenvaimennin oli irroitettava, jotta mahtui kunnolla työskentelemään.

Iskari tuli siis lopulta helpon näköisesti pois sieltä ja uusi vain tilalle. Uudessa iskarissa oli erilainen esijännityksen säätö kuin vanhassa. Hondan omassa on pultti, jota pääsee katteen rei'ästä kääntämään. Wilbersissä olisi vakiona ollut (ilmeisesti?) jokin rulla iskarin yläpäässä. Sitä ei olisi kovin helposti kääntänyt, joten olin tilannut erillisen letkun päässä olevan hydraulisen esijännityksen säätäjän. Tuolle säätäjälle etsittiin sopivaa paikkaa katteiden sisältä ja satulan alta. Mitään hyvää paikkaa ei löytynyt, joten päädyttiin samantyyppiseen ratkaisuun kuin Villen ZX12R:ssä on Öhlinsillä, eli kiinnike takajalkatapin ruuvin alle. Tuon kiinnikkeen Ville teki myöhemmin ja siitä tuli mielestäni erittäin onnistunut ja toimiva.