Jussi Uusipaavalniemi

Stranraer, Scotland 8.-13.6.2004

Skotlantiin käymään Annen kanssa tuttujen luokse oli suunnitelma. Lennot ajoitettiin samoihin aikoihin kuin Jaana ja Make olisivat siellä. Emäntänä ja isäntänä  olisivat Gail & John Munro. SAS:n pisteillä ei taas oikein meinannut saada lentoja sopimaan, mutta nyt laitoin ne väkisin sopimaan. Lennot Manchesteriin ja sieltä vuokra-auto alle. Lentoajat olivat aika ilkeät, mutta vuokra-auto ja 240 mailin ajaminen suuntaansa kuulosti ihan mukavalta.

Tiistaina 8.6. oli  lähtö klo 14:05, Tukholman kautta ja Manchesterissa olimme noin 18:00. Europcar:ilta oli SMT:n kautta junailtu auto edullisesti. Autona oli automaattivaihteinen VW Golf. Golf kulki mukavasti ja vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottuminen kesti vain hetken. Stranraerissa olimme noin klo 23:00. Pihalla tuli vanha herra McMillan vastaan ja valitteli lähtevänsä vaimonsa kanssa risteilylle Skandinaviaan eikä voisi täten tavata sen enempää suomalaisia vieraita. Hän soitti vielä tunnin päästä Gailille, pahoitteli asiaa ja lupasi tarjota koko porukalle yön Cally Palacessa aterioineen ja sen jälkeen toisen Glenapp Castle'ssa. Gail ja John olivat myös aika innoissaan ja sanoivat ettei se ole heillekään jokapäiväistä herkkua. Ilta kului kuulumisia vaihdellen ja aamulla jatkettiin.

Olin etukäteen pyytänyt ohjelmaksi hieman golffia ja sitä lähdimme keskiviikkoaamuna Maken ja Johnin kanssa pelaamaan paikalliselle Stranraerin golf-kentälle. Ilma oli mukavan lämmin, kenttä oli erittäin hieno ja hyvässä kunnossa. Peli sujui kohtuullisesti ja pallojakin hukkui vain muutama. Tytöt kävivät sillä aikaa puutarhassa katselemassa. Pelin jälkeen ajoimme Johnin ja Maken kanssa "kanafarmarille" lainaamaan meille pikkutakit seuraavien päivien ruokailuja varten. Callyn pukukoodiin kuului illallisella miehillä pikkutakki, suorat housut ja solmio. Golf-housut sai kelvata, John lainasi mulle ja Makelle kravatit, jotta saimme asun kokoon.

Torstaina lähdimme iltapäivästä paikkakunnalle nimeltä Gatehouse of Fleet, jossa sijaitsee McMillan perheen toinen hotelli eli Cally Palace. Ajoitimme menon niin, että voisimme samantien lähteä golffaamaan ja kenttä olisi lähes tyhjillään. John tiesi hyvin ihmisten rytmin kentällä ja saimme rauhassa lähteä pelaamaan. Gail ja John hakivat kaikille pareille oman golf-auton ja näin jätimme golffin liikunnallisen puolen ja siirryimme mukavaan ajanvietteeseen, jossa cruisaillaan pallon viereen autolla, lyödään ja taas ajellaan. Aika kivaa vaihtelua, varsinkin lähes tyhjällä kentällä. Illalla alkoi jo sataakin ja lähdimme 12. reiältä suoraan hotellille vaihtamaan vaatteita illallista varten.

Illallinen olikin erittäin upea; paikkana, ruokana ja ihmisinä mitattuna. Söimme erittäin hienosti ja hyvin. Olimme viimeiset pöydissä ja sieltä siirryimmekin suoraan nukkumaan, ilta olikin jo aika pitkällä. Aamupala oli loistelias, jonka jälkeen lähdimme vielä pelaamaan toisen kierroksen golffia. Anne halusi lähteä Robynin kanssa puutarhaan ja kylälle kävelemään. Me muut jakaannuimme kahteen ryhmään. Jaana ja Make menivät yhdellä autolla ja minä menin Gailin ja Johnin kanssa toisessa ryhmässä toisella golf-autolla.  Taas alkoi 12:sta sataa. Pidimme tauon ja kävimme syömässä lounasta hotellilla. Lounaan jälkeen Anne lähti Gailin ja Johnin kanssa käymään vielä jossain puutarhassa ja minä jatkoin Jaanan ja Maken kanssa kierroksen loppuun. 

Perjantai-iltapäivänä ajoimme Stranraerin kautta Glenapp Castlelle. Linnaa ei näe tieltä ja sinne ei pääse lähellekään muuten kuin ajamalla kauko-ohjattavista porteista läpi. Ensimmäisen portin jälkeen Gail ja John pysähtyivät autollaan ja kehoittivat meitä ajamaan edellä. Kertoivat vain mistä pitää vielä kääntyä ja pitää ajaa suoraan pääoven eteen. Pihaan ajettaessa näky oli todella ylellinen. Sivun yläreunassa oleva kuva ei tee aivan täyttä oikeutta. Linnan emäntä (Gailin sisko Fay) oli ovella ja kummallakin puolella seisoi palveluspojat odottamassa. Ajoin käskystä oven eteen ja pojat tulivat ottamaan matkatavarat kantoon. Auto jäi siihen ja sen kävi toinen poika parkkeeraamassa.

Huoneet olivat todella ylelliset, kaikki olivat erilaisia ja eri tavalla sisustettuja. Meillä kaikilla oli ikkunat samaan suuntaan, eli merelle jossa häämötti saari nimeltä Ailsa Craig. Tuolta saarelta louhitusta kivestä tehdään kaikki euroopan curling-kivet, sekä  suuri osa myös Kanadan kivistä. Vietimme kaikki tovin rupatellessa meidän huoneessa, johon tarjoiltiin juomat. Siirryimme pikkuhiljaa odottamaan päivällistä oleskelutiloihin. Päivällinen olikin hienoin, jonka olen syönyt. Viisi tai kuusi ruokalajia, jotka kaikki maistuivat todella herkullisilta. Suotta ei linnan kokkia kehuttu neroksi ruoanlaiton suhteen. Aterioidessa kului varmaan pari tuntia seurustelun merkeissä. Saimme kuulla kaikkien ruokalajien ainekset, paitsi keltaisen jäädykkeen, jonka kokki vaati meitä arvaamaan. Kukaan ei arvannut lähellekään, kunnes pienien vihjeiden jälkeen Anne arvasi sen sahramiksi.

Kahvin ja kotitekoisen suklaan merkeissä siirryimme oleskelutiloihin seurestelemaan. jossa saimme nauttia myös tovin sekä emännän, että isännän (Graham) seurasta. Ilta venyi taas pitkälle ennenkuin menimme nukkumaan. Hyvin tuli nukuttuakin, linna oli täysin äänetön yöaikana. Aamiainen oli jälleen ylellinen. Listasta piti valita kaikkea mitä halusi tuoda ja saipa sitä toki ruokailun edetessä toiveitaan täydentää. Aamupalan jälkeen pakkasimme kamat valmiiksi autoon ja lähdimme isäntäperheen poikien kanssa kiertelemään linnan maita, lähinnä puutarhaa. Pelasimmepa muutaman pallon tennistäkin poikien pyynnöstä.

Lauantai-iltapäivän palasimme takaisin Stranraeriin ja mietimme Annen kanssa kuinka tekisimme kotimatkan. Lennot olisivat sunnuntai-aamuna kymmeneltä. Päätimme kaikki yhdessä, että menemme aikaisin nukkumaan ja me lähtisimme aamuyöstä ajamaan kentällepäin. Olisi siis kuitenkin päivä aikaa ja ohimennen alkuviikosta North West Castlessa nähty Douglas oli kutsunut myös heillä käymään. Ajoimme siis koko porukka heille tarkoituksena vain mennä hänen rannalleen kävelemään. He olivat kuitenkin koko porukka kotona ja näin menimme porukalla rannalle kävelylle. Douglas oli juuri myynyt talonsa ja osan maata sen mukana. Merenrantaviivaa meni talon mukana kilometri, mutta itselle jäi vielä puolitoista ja uusi talon paikka oli jo katsottu muutaman sadan metrin päästä. Sää suosi ja rannalla oli mukava talsia. Pakollisen kahvittelun jälkeen suuntasimmekin jo takaisin Stranraeriin ja menimme melko aikaisin koko porukka nukkumaan.

Sunnuntai-aamuna 2:50 meillä oli Annen kanssa herätys ja kolmelta lähdimme ajamaan takaisin Manchesteriin. Tie oli aika hiljainen ja oli mukava seurailla nousevaa aurinkoa. Tien varsilla oli tolkuttomasti jäniksiä. Tulivat ilmeisesti yöksi jostain syystä asfaltin reunaan kökkimään. Olimme hyvissä ajoin kentällä, ilman mitään ongelmia. Auton palautus Europcarile sujui ongelmitta. Halusin paikalla ollessa kuitin palautuksesta ja että kaikki on kunnossa. Siinä meni hieman aikaa, mutta aikaahan meillä oli. Aamupala kentällä ja konetta odottelemaan. Köpiksessä oli kolmen tunnin odotus, joka meni kuitenkin helposti. Ruokailu ei kentällä meinannut oikein sujua, mutta lopulta saatiin annokset syötäväksi.

Olipa jälleen hieno reissu, josta jäi kokemuksia muisteltavaksi enemmänkin.