Jussi Uusipaavalniemi

Sundbyberg Open 2003

Joukkueessa mukana: Tommi Rouvinen, Pepe Manninen, Juha Pekaristo ja Jussi

Matkalle koottiin taas joukkue vain tätä turnausta varten. Pepen kanssa oli puhetta aikaisemmin, että lähdettäisiin heittämään jokin ruotsin turnaus. Jupea ei tarvinut paljon houkutella, ilmeisesti mukavasti kuukautta aikaisemmin menneen Magnus Ladulås Classicin jälkeen. Jomppe piti olla neljäs pelaaja, mutta ei kuitenkaan päässyt mukaan. Jupen kanssa pähkäiltiin, kuka voisi lähteä. Jupe kysyi Tommia ja sai samantien myöntävän vastauksen. Joukkue oli siis kasassa. Ilmoittautuminen Paul Ahlgrenille, Niklas soitti jälleen hotellivarauksen ja Jupe junaili Siljalle hyvän diilin.

Torstaina lähdettiin, Jussi tuli autolla suoraan töistä ja muut saivat kyydin satamaan. Laivalla oli yllättävän paljon porukkaa ja Pertun porukka oli saanut autopaikan vasta peruutuspaikkana. Muita joukkueita Suomesta oli mukana kaksi, eli Perttu Piilo, Teemu Salo, Aku Kauste ja Jermu Pöllänen sekä toisena Tuomas Vuori, Jani Sullanmaa, Jasu Rouvinen ja Jarmo Kalilainen. Tomin porukka joutui perumaan tulonsa viime hetkellä.

Perjantaina käytiin hakemassa hotellihuoneet ja lähes suoraan hallille. Ensimmäinen peli oli turnauksen ainoata naisjoukkuetta vastaan. Se vähän huoletti, sillä onhan se aina noloa hävitä naisille. Tosin Anette Norberg on sen luokan pelaaja, että häviö ei olisi häpeä. Ensimmäinen peli juuri kootulla joukkueellamme meni erittäin hyvin. Viimeisen kiven turvin voitimme pelin. Tommi "törmääjä" kerkisi vielä  teloa Anetten nurin jäälle, onneksi hän oli jo omat kivensä heittänyt.

Ennen seuraava peliä haimme hotellin vierestä pitsat ja söimme ne korttipelin lomassa huoneissa. Toinen peli oli illalla ja se loppui vasta vähän ennen yhtätoista. Siinä oli vastassa junnuporukka, jonka voitimme myös viimeisen kiven turvin. Jatkoimme hotellilla korttipeliä aamun puolelle. Seuraava peli olisi vasta lauantai-iltapäivänä.

Lauantai aamuna kävimme Jeban kanssa totutusti Budget Golfissa. Jeballe tarttui pikkusälää ja mulle yksi bägi. Jeba haki vielä vanhasta kaupungista jotain levyjä ja kerkisi vielä hyvin peliinsä. Meidän peliin oli vielä aikaa, joten kaikkien herättyä menimme hallille pelaamaan korttia lämmittelyksi. Pelissä  oli vastassa Peter Larsson kipparina ja vanha tuttu Anders Kraupp kolmosena. Tummat pilvet väijyivät pelin alussa asti, mutta hieman vastustajan epäonnistuessa saimme hyvän pelin aikaan. Viimeisen pään viimeisellä kivellämme emme onnistuneet, joten hävisimme tiukan ja mukavan pelin.

Seuraavaan peliin oli aikaa vain pari tuntia, joten päätimme syödä hallilla, katsella muitten pelejä ja pelata korttia. Iltapelissä olikin vastassa Peter Eriksson. Peli oli jälleen tasainen, mutta lopussa alkoi tuntua siltä, että saisimme käännettyä pelin itsellemme. Tämä peli piti voittaa, jos halusi varmistaa jatkopaikan suoraan. Viimeiseen kiveenhän sekin meni ja Peter ei epäonnistunut siinä. Peter Eriksson siis lohkosta suoraan jatkoon. Meillä oli alkulohkojen viimeinen peli käynnissä ja siten tee-heitot heittämättä. Hallin lasin läpi näkyi kuinka tyttöporukka onnitteli iloisesti voittajia. Nyt tytöt olivat jatkopaikassa kiinni tee-heittojen turvin. Kirjuri tuli radalle ja sanoi, että tarvitsemme vähintään 13 pistettä ja viimeiselle heittäjälle 5, koska tytöillä oli viimeisellä 4. Suoran jatkopaikan saisi siis 14 pisteellä.

Pepe heitti ensimmäisenä, merkki oli hieman pieni ja kivi taipui keskipisteestä ohi, mutta sillä sai 3 pistettä helposti. Tommi heitti toisena. Heitto näytti hiljaiselta ja Jupe ja Pepe alkoivat harjaamaan, itsekin huusin harjaa. Pian kuitenkin tajusimme, että kivi luistaa todella hyvin. Se meni johonkin liukkaaseen uraan ja sujahti selvästi läpi. Tommin mielestä papereihin piti merkitä kyseenalainen nolla. Kaksi heittoa siis jäljellä ja kummatkin piti heittää keskelle pesää 5 pisteen arvoisesti. Jupen heittoa meinasimme harjata hieman liikaa, mutta se kuitenkin vielä peitti keskipisteen. Onneksi korjasimme merkkiä Pepen heiton jälkeen. Kirjuri näytti käsillä viittä pistettä katsomoon, jossa tytöt jo hieman tuulettivat Tommin nollaa. Jussin heitto siis jäljellä ja se piti saada keskelle. Fiilis oli aika hyvä kun sen hyvällä harjaamisella veimme aivan keskelle pesää! Juuri hävitty peli ei enää harmittanut yhtään, kun olimme jatkossa ja aamulla olisi vielä peli.

Yhdentoista aikaan hotellissa ja korttia pelatessa meni aamuyön puolelle. Nukkua kuitenkin kerittiin ja puoli seitsemältä ylös. Aamupalalle, kamat kasaan, hotellista ulos ja hallille. Peli alkoi puoli yhdeksän. Vastassa oli Eric Carlsen'in junnujoukkue. Junnut pelasivat aivan jäätävän hyvin. Meidän rohkea taktiikka ei tuottanut mitään tulosta, kun junnut heitti kaikki heitot meitä paremmin. Neljässä päässä 7-0 turpaan ja käteltiin. Junnut voittivat ansaitusti koko turnauksen.

Pelailimme hallilla korttia muutaman tunnin ja ajoimme sitten Macin kautta satamaan. Laivaan pääsimme ajoissa. Pepen kanssa lilluimme saunassa ja poreammeessa pari tuntia. Ilta jatkui viimeisten korttipelien voimalla aika pitkälle. Tommi onnistui kääntämään pitkään jatkunutta tappioputkeaan aika hyvin sunnuntain aikana. Taisi poika oppia pelaamaan big2:sta vasta silloin. Onneksi reissu loppui ennenkuin vanhemmat jäi tappiolle.

Kaikin puolin onnistunut reissu. Mitään ongelmia ei ollut, varaukset laivaan ja hotelliin toimi hienosti, ja kaikkiin peleihinkin oltiin tyytyväisiä.

Omat pelit